Jäät lähti 24.4.

Viimeiset päivät oli turhan jännittäviä, sillä Rellu oli tottunut juoksemaan miljoonaa laiturille ja hyppäämään jäälle. Aukea paikka jotenkin villitsee koiria! Vielä jäiden lähtöä edellisenä iltana se loikkasi täysillä laiturin edessä olleelle jäälautalle. Mutta ei mennyt samaan halpaan enää seuraavana päivänä, olisi seurannut kylmä kylpy. Kuten Haville kävi kun oli ensimmäistä kertaa Luopparissa. Ei tajunnut että laituri loppuu ja käveli tyynesti suoraan järveen. Sen koommin ei ole vapaaehtoisesti veteen mennyt.


Puoli tonttia on sinivuokkojen peitossa. Ihana kevät vihdoinkin!

Pihalla on tepastellut jo västäräkki. Rusakko ja kauris myös vierailleet ja saaneet koirilta kyytiä. Täyisiköhän koira-aidan sijasta rakentaa riista-aita?

Muutto on sellaisessa vaiheessa että tavarat on yleensä väärässä osoitteessa. Sähkötyöt alkaa olemaan jo loppusuoralla, putkimiestä odotellaan kytkemään veden ja viemärin. Toimeen on tultu kesäsaunan varassa. Hyvin herää aamulla kun hilpasee huuhtoman unet aika kylmään pesuhuoneeseen edellisenä iltana lämmitetyllä haalealla vedellä. Koska uskaltaisi heittää talviturkin?! 

Pääsiäisenä muutettiin, vaikka "vähän" onkin vielä kesken. Pakko oli lähteä Nökästä, että pääsee siellä siivoamaan ja raikkoamaan paikkoja. Muutoin ei tule valmista milloinkaan eikä päästä aloittamaan myyntiä.
Koirat ainakin tykkäävät makuuhuoneesta(an). Aurinko paistaa mukavasti koko päivän pedille.

Verhoiksi valittiin Katajanokka. Landeilun laimennukseksi.

Uuni sai viimeisen kerroksen maalia. Öljylamppupallon löysin Suomenojan RTV:n muuttomyynnistä, hyvä ostos, viisi euroa. Työpiste on toistaiseksi eteisessä. Pienelle pöydälle mahtuu, kun paperit ovat levällään ruokapöydällä. Elisan mobiililaajakaista on ihmeen nopea, kun taas kännykät on Soneran verkossa ja puhelut katkeilevat. Päinvastoin kuin Nöykkiössä. Hei eletäänkö me 2000-luvun teknologiayhteiskunnassa - oikeesti? Yhteydet toimii miten sattuu.  Piuhalaajakaista on Särkkärillä olemassa, odottaa talon nurkalla kytkentää.
Vaikka sisällä olisi kuinka tekemistä, on pakko päästä välillä uloskin. Onneksi siellä ei tekeminen lopu ja lämpimikseen voi vaikka pilkkoa halkoja. Aika säälittävän näköinen halkaisukone tuollaisen tukin kimpussa... mutta halki menee. Pottumaalle ei ole tilaa tänä kesänä, ryytimaa kasvaa halkoja!

Ja sitten pikku liraus luksusta; keittiön kristallikruunu. Tai ei se ihan oikea ole, halvennuksessa Kodin Ykkösestä. Taisi olla viime talvena ensimmäinen ostos uuteen kotiin!

Ehkä tämä vielä iloksi muuttuu. Kunhan saan vielä pari veroilmoitusta tehtyä ja muorin avittamana loppusiivouksen Nökässä. Sitten voin siirtyä pentuilun pariin. Kun vielä keksin mihin ne sijoitan.

Viikonloppuna hiottiin lattia ja lakattiin yhteen kertaan. Tämmöisenä näin talon kuvitelmissani kun kävimme siellä ensi kerran!


Hyvä mielikuvitus, vai mitä?

Tulevalla viikolla lakataan pariin kertaan uudelleen. Hyvä niin, ettei ole raksahommia joka päiväksi, pari veroilmoitusta on vielä selätettävänä...

Aikaa ei olisi ollut, mutta kun retki oli päätetty jo viime vuoden puolella, olihan se lähdettävä. Oli oikeasti mukavaa olla tyttöjen kanssa matkalla, ovat aika hulvatonta matkaseuraa!
Vanhaan malliin kävin lähtöä edeltävänä iltana tekemässä Finnairin rahtitoimistossa selvitykset. Boxi jäi sinne ja aamulla ei tarvinnut muuta kuin nakata Rellu kyytiin ja hiipiä itse kentän puolelle. Mukava rahtisetä sanoi että hän vie boxin koneeseen ihan viime tipassa, ettei Rellun tarvitse olla melussa ja sitäpaitsi silloin aamulla oli lähes parikymmentä astetta pakkasta!

Heathrowissa vanhat kuviot; vuokra-auton nouto, koiran huolintamaksujen hoito rahtitoimistossa ja sitten hakemaan Rellua Pet Travel Centeristä. Siihen mennessä raukkaparka oli ollut boxissaan jo yli viisi tuntia. Mutta mikä riemu kun kaikki kolme olimme sitä vastassa! Taas kerran ihmeteltiin miksi koira täytyy viedä Britanniaan edelleen rahtina? Mutta siinä vähän aikaa touhua seuratessamme, asia selvisi. Ovathan he kehittäneet "erityisen eläinystävällisen ja huolehtivaisen systeemin" kymmenine lippulappuineen ja leimoineen ja vapautuskuittauksineen - ei tuollaista hienoa systeemiä voi purkaa! Jonkun sen ylläpito on maksettava. Sitäpaitsi työllistää aika monta henkilöä, jotka sukkuloivat paperinippujensa ja kansioidensa kanssa touhukkaana ees ja taas sisälle ja ulos... ja eläimet kököttävät pari ylimääräistä tuntia boxeissaan, kun voisivat yhtä hyvin tulla matkalaukkujen kanssa yhtäaikaa omistajien luokse kentällä... 

Sitten nokka kohti Birminghamia ja tuttua, kähvällä paikalla sijaitsevaa hotelli Britanniaa, joka huolii koiria asiakkaikseen. Onneksi otin Rellulle villapaidan mukaan, Birminghamissa oli kalsea keli, tuuli oli illalla huisin kylmää.

Pakkasin näyttelyaamuna Rellun autoon varhain, tytöt aikoivat tulla junalla perässä. Arvostelu alkaisi heti yhdeksältä. Porukat olivat unisia ja hiljaisia aamusta, eivät paljoa seurustelleet keskenään. Kovin paljoa ei tuttuja ollutkaan, englantilaisten kennelpolitiikka vaikuttaa joskus kiemuraiselle jos ei tunne taustoja. Maltoin seurata pari ensimmäistä urosten luokkaa ja olin melkein samaa mieltä tuomarin kanssa. Parhaan uroksen valinnasta en ollut samaa mieltä, tykkäsin kovasti varasertin saaneesta Darcysta.

Tässä kuitenkin ROP ja VSP.

RenuRellukka oli ilmoitettu kahteen luokkaan, limit- ja open bitch. Tuloksena kolmas molemmissa luokissa. Ihan hienosti likka jaksoi esiintyä vaikka lentomatka ja kaikki muukin uusi oli ollut varmasti aika rankkaa. Täytyy olla ihan tyytyväinen sijoittumiseen, vaikka pikkuisen jäi kismittämään, että tuliko hävittyä huonommille... Rellun liikkumista on paha pistää paremmaksi, sen kehtaan sanoa itsekin. Varasertiuros liikkui todella upeasti, se olisi ollut oma roppini. Nappasin siitä kehän jälkeen kuvan muistojen kansioon:


Tytöt lähtivät aikaisemmin NECistä shoppailemaan. Päivän päätteksi yhdet tuopilliset hotellimme baarissa ja sitten petiin.

Aamulla oltiin hereillä hyvissä ajoin ja lähdettiin kohti Lontoota. Matkalla pyöräytettiin linnakierros Warwickissa. Siellä olisi voinut viettää kokonaisen päivän, mutta tuttuun tyyliin me tehtiin se parissa tunnissa. Sää oli suosiollinen ja Rellu saattoi odottaa autossa.

Tuhmat tytöt joutuu häpeäpaaluun.

Edward VIII vaimoineen.

Taistelukypärissä on ollut hankaluutensa.

Poikettiin Windsorissa ja pyöräytettiin Etonin kautta. Pojat olivat juuri menossa liepeet lepattaen sunnuntaikirkkoon.

Ellu on korjannut mökkiään sitten viime käynnin. Tulipalo tai jotain oli silloin. 

Vielä ennen hotellille saapumista olin buukannut turistikierroksen BBC studioille.

Iltalenkin taustana oli komeat maisemat. Tower Bridge.

Seuraavan päivänä Lontoota. Maclarenin kulutuslukuja saattoi ihmetellä, se kuuluu pahimpaan M-luokkaan ja päästöt ovat 279 g! Bensakustannus 12000 mailille oli vähän vajaat 3000 puntaa...
Rellun vanha perintövillapaita oli Lontoossa nukkavierun oloinen ja meinattiin että repäistään ja käydään Harrodsilla ostamassa vähän fiinimpää ylle. Ei muuten päästy sisään, kun ei sattunut olemaan rokotustodistusta mukana! Täytyy muistaa ensi kerralla...

Tämä oli Rellun mielestä paras päivä! Sai irroitella Hyde Parkissa niin paljon kuin kintuista pääsi. Juoksubileissä oli mukana vinttikoira ja kyllä niillä oli lystiä!

Kaikki hauska loppuu aikanaan ja tässä viellä nauratti Heathrowin sisäänkäynnissä. Sain matkalla kentälle puhelun Finnairilta, että ruuma on rikki (!) ja Rellu ei pääse sinne. Sovimme että ostan kassin ja koneen kapteenillekin sopi, että Rellu voi tulla matkustamoon. Aikaa oli jonkin verran, mutta nopeuttaaksemme hommaa, Sini jäi Rellun ja kamojen kanssa kentälle etsimään kassia ja me Lilin kanssa viemään autoa pois. Siellä kuluikin hieman ylimääräistä aikaa, kun takarengas oli tyhjänä ja piti kinata joudunko maksamaan puhjenneen renkaan.
Turvatarkastukseen mennessä oli jo valmiiksi hiki ja tilannetta ei yhtään helpottanut kun turbaanipäinen partajeekuri, joka varmasti piti koiraa saastaisena, ei hyväksynyt että koira näkyy yhtään kassissa: You have do pud de dog in de bag! Yritin selittää ettei koira voi olla kassissa kun menee läpivalaisuun! En voinut laittaa Rellua umpikassiin muutenkaan, happi olisi loppunut. Menin takaisin Finskin tiskille ja pyysin saksia lainaksi jotta saisin kassiin ilma-aukkoja, että voisin viedä Rellun turvatarkastuksen läpi hengissä. Saksia ei ollut, mutta puukko löytyi. Minä iskemään happireikiä kassiin ja tottakai osuin itseäni käteen. Veri roiskui kun tungin Rellua kassiin, johan sekin hermostui kun minä oli hermostunut - mitä ihmettä oli tapahtumassa...
Uusi yritys ja niinhän siinä kävi, että seuraavaksi sanottiin: You have to take the dog out from the bag... onneksi oli nyt aito brittitäti, joka nosti Rellun tiskin yli kun tyhjä kassi meni läpivalaisuun ja minä portista läpi. 

Jee, olimme siis läpäiseet turvatarkin! Mutta sitten alkoi tulemaan ohjeita; koiraa voi kuljettaa kentällä vain kassissa, josta tuli huomauttamista (ihan syystäkin) ja virkailija lähti etsimään Supervisoria, jonka täytyisi tarkistaa kassi. Siinä välissä sain tungettua Rellun uudelleen kassiin, vetskari puoliksi kiinni ja livohkaan! Ihan oikeasti tuli hiki kun pidin Rellua kaksin käsin kassissa ja juoksin gatelle. Tavattiin tyttöjen kanssa matkalla ja sanoin että äkkiä piiloon, ne seuraa mua!

Yksi kauhun hetki seurasi gatella, kun musta mies lähestyi walkitalkin kanssa - olin jo varma että kiinni jäin ja matka loppuu siihen. Mutta ei, hänen asianaan oli pyytää odottamaan niin että muut menevät koneeseen ensin, jotta saavat järjestettyä meidät viimeiseen penkkiriviin... Rellu rauhoittui matkan ajaksi. Kassi oli aukinaisena, mutta tyttö varmaan kauhusta lopen uupuneena kääntyi kiepille ja kuorsasi koko matkan.

Hurjat turbulenssit eivät tuntuneet enää missään tämä pakomatkan jälkeen. Ihanaa, päästäisiin kuitenkin kotiin!

Kyökki alkaa valmistumaan. Koneet vielä paikoilleen ja sähkörasiat ja kytkimet, niin voi ensimmäiset kaffit surauttaa!

Ei se niin kauhean ahtaalta vaikutakaan, mitä aluksi pelkäsin. Hyvin mahtuu mikroaterian lämmittämään!
Olkkarin maalaus on hyvässä vaiheessa. Oli se lautakaton maalaus aika kauhia urakka. Eikä siitä ihan priima tullutkaan, mutta sellainen itse tehty, riittää hyvin meille. Lattia on vielä hiomatta ja lakkaamatta. Jokohan voisi alkaa muuttopäivää suunnittelemaan? Pääsiäiseksi?